Historiikit on normaalisti tylsiä luettavia, niin varmasti tämäkin, vaikka pyrin tekemään tästä lyhyen. Tapahtumia, hyviä muistoja, hauskoja sattumia, joitakin loukkaantumisia ja paljon mukana olleita ihmisiäkin muistamatta, tästä historiikista tulee luettavaa kuitenkin jonkun verran, alkaahan tarina jo 80-luvun loppupuolella.

MTB-Lohja sai alkunsa sinä kesänä kun kaverukset Jari Viljanen, Pekka Pohjolainen ja Seppo Hagerlund saivat päähänsä hankkia maastopyörät ja kävivät ne tilaamassa liikkeestäni. Kesä oli 1987. Jonkun aikaa metsissä ajettuaan pojat yllyttivät minua hankkimaan myös moisen laitteen. Seuraavana keväänä suostuin hankkimaan maasturin ja innostuin hommasta. Muitakin innostuneita tuli sinä kesänä mukaan porukkaan ja pikkuhiljaa siirryttiin vakio lenkkipäiviin. Kesä oli 1988.

Siitä kesästä alkaen on ajettu kaksi kertaa viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Syksyllä 1991 ajajia oli yli kaksikymmentä ja silloin tehtiin ikimuistoinen Isosyötteen retki. Kuvaavaa reissulla oli se, että kun saavuimme eräälle laavulle, siellä oli metsähallituksen kaveri hakkaamassa polttopuita. Mies totesi meidät nähtyään, että ensimmäisen kerran eläessään hän näkee näitä vaellusreittejä pitkin ajettavan polkupyörällä. Silloin viikkolenkkejä ajettiin niin, että jokainen vuorollaan veti lenkin. Pikkuhiljaa se meni kilpaa ajamiseksi. Muistaakseni syksyllä 1992 ajajia ei enää ollut kuin muutama, ne kovakuntoisimmat. Päätimme tehdä asialle jotain.

Keväällä 1993 järjestimme ”maastopyöräkoulun” yhdessä paikallisen pikkulehden kanssa. Maastopyöräkouluja on järjestetty melko säännöllisesti senkin jälkeen, ei kuitenkaan joka vuosi. Mukaan saatiin uusia innokkaita aloittelijoita ja siitä lähtien on vedetty eri vauhtisia porukoita. Kokemus osoitti, että hyvä vetäjä tuo koko porukan myös metsästä takaisin. Voi sanoa, että näistä ratkaisuista alkaen syntyi nykymuotoinen MTB-Lohja. Viikkolenkeillä nautitaan maastopyöräilystä ja hyvästä seurasta. Treenaamassa käydään sitten erikseen. Viikkolenkeille saattaa lähteä jopa kolme erivauhtista porukkaa, auringonottoryhmä, herrasmiehet ja nälkiintyneet sudet. Kun lenkille on lähdössä paljon pyöräilijöitä, silloin porukka jaetaan vielä useampaan ryhmään. Nämä viikkoajot, jotka ovat jatkuneet keskeytymättä vuodesta 1987, ovat MTB-Lohjan selkäranka. Vetovastuu lenkeillä nykyään on jakaantunut pääsääntöisesti muutamille kavereille, mutta kelpo vetäjiä löytyy porukasta muitakin. Siitä osoituksena järjestämämme Oktoberfest, jossa on ollut 12 ryhmääkin lähdössä metsään. Oktoberfestissä ajetaan myös lohjalaiseen tyyliin, eli se ei ole millään muotoa kilpailu, vaan samanhenkisten ihmisten mukavaa yhdessäoloa hyvän harrastuksen parissa.

Oktoberfest järjestetään syys-, lokakuussa. Ideana on tarjota innokkaille maastopyöräilijöille kokoontumisajo ilmaiseksi kauden päätteeksi. Makkurin paistaminen ajon lomassa hyvässä seurassa on kuulunut aina ohjelmaan ja jos kiinnostusta ja kuntoa riittää, niin vielä illalla voi maistella samassa porukassa erilaisia oluita Opus K-olutravintolassa, taaskin tapahtuman nimen mukaisesti. Iltaohjelmassakin on ollut yleensä mukana niin paljon porukkaa, että kabinettiin (30 henkeä) mahtuu juuri ja juuri tuoleja lisää kantamalla kaikki halukkaat. Eipä ravintolan puolelle tuoleja sitten paljon jääkään.

MTB-Lohja 24 H Hyväntekeväisyysajo eli Kakkosnelonen sai alkunsa siitä, että keväällä pyöräilykauden alku oli ollut vuosia hieman häilyvä. Useampien pienien yhteensattumien summana, eräänä keväänä päädyin keräämään nimilistaa osallistujista ympärivuorokautiseen ajamiseen, joka ajettiin Lohjan messujen aikana. Ei kuitenkaan messuihin kuuluvana ohjelmana, vaan lähinnä sen takia, että liikkeeni JK-Shopin messuosastolle pyörien kuljettamiseen lainaksi saatu peräkärry sopi oivallisesti ajokeskukseksi. Vuorokauden ympäri ajettavasta kauden aloitusajosta lähti kesän viikkoajot mukavasti käyntiin. Seuraavina vuosina hommaa kehitettiin. Ajokeskukseksi saatiin lainaksi lämmin asuntovaunu, grillikatoksesta haaveiltiin ja aikanaan se saatiinkin. Taustamusalaitteita viriteltiin. Ajaminen toimi siten, että ajaja ilmestyi tuntia ennen vuoroaan paikalle ja kirjasi ajovuorossa olevan kaverin kierrokset ja vahti näin samalla ettei kaverille pääse sattumaan mitään. Pian porukka viihtyi paikalla ennen ja jälkeen ajovuorojen, päätimme kutsua muita porukoita ajamaan kanssamme.

Muutaman kevään epäonnistuneen yrityksen jälkeen, Arto Mäkinen (AM-setä), keksi laittaa kutsun Fillari-lehden keskustelupalstalle keväällä 2000. Yllättäen joukkueita ilmoittautui 15, tapahtumassa oli lopulta 17 joukkuetta, ja me olimme lirissä. Mihin ihmeeseen laitamme moisen joukkuemäärän! Käytiin myös jonkunmoinen vääntö tapahtuman luonteesta, kunnes kaikki olivat lähestulkoon yksimielisesti hyväntekeväisyysajon kannalla. Ilmoittautuneiden joukkueiden joukkueenjohtajien kanssa sovittiin yhdessä osallistumismaksun suuruus. Lisäksi viriteltiin ja kehiteltiin yhdessä systeemejä, joilla saataisiin ajajien itse maksaman osallistumismaksun lisäksi, sponsoreilta lisää varoja kasvattamaan hyväntekeväisyyteen menevää pottia. Siihen aikaan kaikki osallistuneet joukkueet pyrkivät näin tekemään osaltaan maastopyöräilylle pr-työtä hyväntekeväisyyden nimissä. Ajat ovat niistä ajoista valitettavasti hiukan muuttuneet ja tuo pioneerihenki on hieman väistynyt taka-alalle. Nykyään suurin osa joukkueista yrittää hankkia sponsorin vain saadakseen osallistumismaksun maksetuksi. Tämä ei kyllä ollut alun perin sponsorien hankkimisen tarkoitus. Osallistumismaksu markka-aikaan oli 1000 mk, euroihin siirryttäessä osallistumismaksu muutettiin 200 euroon. Toiseen Kakkosneloseen joukkueita tuli 36. Silloisesta kilpailukeskuksesta Gunnarlan majalta (nykyään mtb-slangilla, G-maja tai G-piste) loppui kaivosta vesi. Vessoja oli tuohon osallistujamäärään nähden aivan liian vähän ja majoitustilakin oli loppumassa. Muutto oli edessä.

Kolmas tapahtuma oli Lohjan Tanhuhovissa tai Lohjan Lavalla, jolla nimellä paikka myös tunnetaan. Tapahtumassa oli mukana 76 joukkuetta, ja silloin satoi tähän mennessä kaikkein eniten, yli 60mm vuorokaudessa. Suihkutilat eivät riittäneet ja majoitusalue oli hajallaan, joten muutimme taas. Neljäs tapahtuma oli Lohjan Urheilukentän alueella, jäähallin tilat huoltorakennuksena ja joukkueita 92 ja sooloja 6. Tuo on ollut Kakkosnelosen historiassa osallistujamäärältään suurin tapahtuma, aika näyttää jääkö tuo suurimmaksi. Suihkutiloja ja lämmintä vettä oli riittävästi. Vettä satoi taas huolella, mutta paikka todettiin niin hyväksi, että sen jälkeen Kakkosnelonen on järjestetty samassa paikassa.

Joka vuosi olemme saamamme palautteen avulla pyrkineet parantamaan tapahtumaa. Eräänä vuonna uutuutena oli ravintolapalveluiden mukaan ottaminen. Päädyimme ilmeisesti oikeaan ratkaisuun, koska se osoittautui niin suosituksi, että ravintolan pitäjältä loppui mukaan otetut ruoat jo lauantaina kello 17 iltapäivällä! Koko ajan tarjolla oli kyllä ruokaa ja homma pelasi hyvin, mutta ravintolan pitäjä joutui hankkimaan ruokatarpeet paikallisista kaupoista, R-kioskeista ja huoltoasemilta sillä seurauksella, että seuraavana päivänä oli lohjalaisilla huoltoasemilla myynnissä ainoastaan autotarvikkeita. Siitä lähtien ei omia ruokia ole tarvinnut ottaa mukaan jos ei välttämättä ole niin halunnut tehdä.

Vettä on satanut joka vuosi. Kakkosnelosessa sataa aina ja/tai on lisäksi pirun kylmää. Silti kysyjiä ja halukkaita mukaan tulijoita on ollut jatkuvasti. Joukkueita voidaan tarvittaessa ottaa sata ja jokunen soolo siihen päälle. Sooloajajien on tuossa tapauksessa tehtävä keskenään yhteistyötä majoituksen suhteen. Kakkosnelonen on MTB-Lohjalle merkittävä voimanponnistus. Se on myös yhteishenkeämme rakentava tapahtuma, kuten Oktoberfestkin, joka kuitenkin on selvästi helpompi järjestää. Näillä näkymin emme tule kasvattamaan tapahtumaa merkittävästi, eikä tapahtuman luonnetta tulla muuttamaan. Se tulee pysymään maastopyöräilyn ja pyöräilyn pr-tapahtumana ja hyväntekeväisyystapahtumana, niin kauan kuin me sitä järjestämme, mitään festaria emme siitä halua! Keräämämme varat menevät kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen. Eräänä vuonna, jotta saimme kasaan lahjoitettavaksi tasaluvun 20 000 euroa, jouduimme puoliväkisin myymään yhden jäljelle jääneen tapahtumapaidan eräälle alueemme kansanedustajalle, kohtuullisen kovaan hintaan!

MTB-Lohja Toy on Täysin Olematon Yhdistys, me emme ole ry. Se taitaa olla myös yksi toimintamme selkäranka. Kaikki voivat olla mukana toiminnassa täydellä sydämellä ja ne perheenjäsenet ja tuttavat, jotka eivät osallistu viikkoajoihin, voivat olla mukana auttamassa meitä esimerkiksi Kakkosnelosessa ja Oktoberfestissa, ja samalla kokevat myös olevansa ja ovatkin MTB-Lohjalaisia.

MTB-Lohja Toy

Kimmo Liljander