Kimmon nurkasta löytyvästä 2006 7th Kakkosnelosen kirjoituksen loppukaneetissa toivoin että tuleva kesä tulisi olemaan ”kaikin puolin mukavampi, lämpimämpi ja leppoisampi kuin aikaisemmat kesät”. Niin taisi käydäkin, ainakin täällä Lohjalla. Miesmuistiin en muista noin vähäsateista ja lämmintä kesää olleen. Meteorologit voivat olla toista mieltä, se tietenkin perustuu tietoon, mutta lohjalaisella ”musta tuntuu” pohjalta uskaltaisin näin väittää.

Meillä on viikkoajot pyörineet normaalisti koko tämän kesän, mutta ”musta tuntuu” että porukkaa olisi käynyt ajamassa ehkä hitusen vähemmän kuin edellisenä kesänä. Kakkosnelosessa kerätyistä varoista on vielä puolet luovuttamatta. Menemme käymään 16.10 Lasten- ja Nuortensairaalassa viemässä hankitut laitteet. Lohjan sairaalan lahjoitustilaisuudesta on näillä sivullamme juttuja ja kuvia. 8th Kakkosnelosen kaavailut ja päivämääräanomukset on laitettu vireille . 9.10 maanantaina on Liikuntakeskuksen kanssa päivämääräpalaveri jossa anomamme päivämäärät vahvistetaan. Alustavat lupaukset päivämääristä on jo annettu ja jos kaikki menee hyvin niin ensi kevään 2007 Kakkosnelonen on 19-20.5.2007 ja Oktoberfest 29.9.2007.

09.10.2006 saamamme tiedon mukaan päivämäärät ovat vahvistettu.
Edit by JPS

Olen nämä päivät jo alkuviikosta (viikko 40, 2006) ilmoittanut kilpailukalenterivaliokunnan jäsenelle ja Tuomakselle joka häärää ja säätää GF-Cupin kilpailujen kanssa, päällekkäisyyksien välttämiseksi.

Viime viikonlopun Oktoberfestissä oli paljon vähemmän väkeä kuin aikaisempina vuosina. Kaiken kaikkiaan AM:n laskelmien mukaan 55-60 osallistujaa. Syynä taisi olla samanaikainen GF-Cupin kilpailu Hämeenlinnassa. Toisaalta ei Oktoberfestimme osallistujamäärän kasvattaminen ole itsetarkoitus. Tarkoituksena on viettää mukava päivä ja ilta maastopyöräilystä kiinnostuneiden ihmisten seurassa. Tänä vuonna tuntui että tuo tavoite ainakin saavutettiin. Oktoberfest-teltassa oli pyöräilijöitä yli 50 ja jos verrataan sitä noihin AM:n laskelmiin osallistujista niin iltaohjelman osallistujaprosentti verrattuna metsässä ajaneisiin lähenteli sataa. Lukumäärät hieman kyllä valehtelevat kun pyöräilijöiden avecceja ilmaantui iltahumuun. Ilmaantuminen kannatti kun Alias ”Table Walker” (Mro) ja Niko esittivät pöydällä tanssia. En ollut enää itse näkemässä tapahtumaa (josta sain kyllä kuulla USEAMMIN KUIN KERRAN, itseäni harmitti muutenkin) mutta näkemisen arvoinen show oli ollut. Näin kyllä omin silmin kun Zetor tanssi Yöhöpinöiden Piken kanssa rokkia. Tai sitten se ei ollut Pikke, eikä Piken nimikään ollut ehkä Pikke, vaan joku muu, mutta ”Setori” veti tyylikkäästi. Tuosta selityksestä ymmärrätte miksi minun oli lähdettävä kotiin, edelliset kolme viikkoa painoivat silmiä. ”Setorin” tanssimisesta on olemassa kuvakin mutta kuva on kuulemma pikkuisen huonolaatuinen ja sitä täytyy hieman ”prässäillä” jotta siitä saa hyvän. Kuva ilmestynee näille sivuillemme jossain vaiheessa, selventävin kuvatekstein varustettuna.

Jossain vaiheessa iltaa MTBCF:n Essi kävi nykäisemässä minut hihasta pöytäänsä ja esitteli seuransa puheenjohtajan. Heidi tuntui asiaansa vihkiintyneltä, niinkuin toki MTBCF:n puheenjohtajalta tuli olettaakin. Vertailimme siinä toimintamme ja tapahtumiemme luonteita ja muotoja. Minä ihmettelin heidän kasvavaa jäsenmääräänsä ja he ihmettelivät tapahtumiemme jatkuvaa kehittymistä ja laaja-alaisuutta. Emme kuulemma järjestä näitä pelkästään vannoutuneille pyöräilijöille vaan TODELLISIA LAAJEMPIA TAPAHTUMIA kaikille maastopyöräilyn ystäville. Laajennamme ”pyöräilytapahtuma” käsitettä. Myöhemmin samana iltana kävi eräs Stadin Säkin aiheuttaman saksalaisperäisen metelin takia nimettömäksi jäänyt MTBCF:n kaveri ihmettelemässä minulle samaa asiaa. Hän totesi myös heidän (MTBCF:n jäsenten), seuraavan kunnioittavasti, mitä heidän takapihallaan tapahtuu. Tarkoitti tuolla takapihalla ilmeisesti meitä! MTB-Lohjalaisia, vai ketä mahtoi tuolla tarkoittaa? Tuosta takapiha-asiasta voi olla kyllä toistakin mieltä. Vai tuntuuko että takapihalta katsellaan silloin, kun harjujen siimeksestä, kirkkaiden vesien ääreltä, havumetsien keskeltä katsellaan kivikylän betonikolossien ja pakokaasujen keskellä, tungoksessa ja jonossa, melu- ja pakokaasusaasteen keskellä, tapahtuvaa toimintaa? Asiaan palatakseni, kerroin heille että kaikki tekemämme ei ole aina meillekään helppoa, vaikka siltä saattaa ulospäin näyttää. Kaikki eivät meilläkään pidä samoista asioista, eivätkä halua tai uskalla kokeilla ja kehittää jotain uutta, vaikka ulkopuolisesta voi siltä asiat näyttääkin. Se on osaltaan oikein otettuna tietenkin elämän rikkauskin. Kuitenkin on todettava että suurin osa porukastamme on innovatiivisia ja valmiita kokeilemaan ja kehittämään. Siksi meidän ei ole tarvinnut matkia ketään. Olemme siis onnistuneet tekemään omanlaisiamme tapahtumia, tapahtumia joilla on paikkansa pyöräilyn skenessä, ainakin tällä hetkellä. Arvostan kovasti MTB-Lohjan saamaa kiitosta ja arvostusta näiltä MTBCF:n ihmisiltä. Henkilökohtaisestikin haluan lähettää kiitokset rupattelutuokiosta Heidille ja Essille sekä metelin takia nimettömäksi jääneelle kaverille jonka kanssa hieman myöhemmin keskustelin.

Ensimmäistä kertaa järjestämässämme tapahtumassa oli käydä huonosti. 150m ajon jälkeen eräs ajaja kaatui pahasti ja löi päänsä maahan ja menetti tajuntansa (kaveri yritti hyppyä paikassa jossa minä ainakaan en saa pyörää ilmaan millään ja epäonnistui alastulossa pahasti). Heinosen Timppa osui paikalle ja hommat hoidettiin oikeassa järjestyksessä. Ambulanssi saapui nopeasti ja potilas saatiin nopeasti jatkohoitoon. Heräsi kysymys taas näistä vastuista. Tähdennän tässäkin että meillä ei ole tapahtumissamme minkäänlaista vakuutusta. Sitä on meidän hiukan vaikeakin saada kun emme ole ry. Kaikki osallistuvat tapahtumiimme omalla vastuullaan! Osallistujien omat vakuutukset tulee olla kunnossa. Sillä eiväthän nämä meidän tilaisuudet ole kilpailuja joista yritetään voittaa palkintoja, kultaa ja kunniaa, cup-pisteitä. Nämä ovat hauskaa ajanviettoa harrastuksemme parissa, täysin vapaaehtoista ja omalla vastuulla.

Kaatunut kaveri vitsaili myöhemmin ”Kolmen sairaalan kierroksesta”. Haki siinä jonkinmoista asiayhteyttä tunnettuun pyöräilytapahtumaan ”Neljän kaupungin kierrokseen”. Meidän näkemyksemme tähän asiaan toi julki muistaakseni AM, kun oli selvinnyt että kaveri oli turvallisesti tutkimusten jälkeen kotona. Meidän käsityksemme mukaan Oktoberfestissämme hetkellinen muistin menetys ei ole kovinkaan harvinainen ilmiö mutta se on yleensä ilmaantunut huomattavasti myöhäisemmässä vaiheessa! Kenties jossain OpusK:n oktoberfest-teltassa istumisen ja sieltä kotiin lähtemisen välissä. Tai jossain siinä vaiheessa,,,, silloin yöllä,,,, kaiketikin Lohessa vai minkä niminen paikka,,,,, luultavasti se, ei Lohi vaan se,,,,,,, siis melko varmasti ei,,,, kyllä siis yöllä,,,, kai. Oktooberin muistinmenetystä seuraavana aamuna on kurkku kipeä, ääni pois ja päänsärkyä. Kuulostaako tutulta?

Syksy tulee ja menee, toivottavasti nopeasti ja sitten saa tulla heti talvi. Talven jälkeen tulee kaunis kevät ja keväthän tuo tullessaan MTB-Lohjan 20v juhla Kakkosnelosen, järjestyksessään kahdeksannen. 100000 eukkaa lahjoitussummana menee rikki! Kakkosnelosessa kaikki vanhat tutut, Kakkosnelosen vakiokävijät, käyskentelevät Murtuneen Rungon Ravintolan ja majoitusalueen välimaastossa. Aurinko paistaa, kuulumisia kysellään, fiilistellään. Ensikertalaisia opastetaan tapahtuman tunnelmaan, telttoja pystytellään, uusia hienoja pyöriä, hupaisia asuja lähtöviivalla, majoitusalueen kaminoiden piippujen savun haju, aamuyön hiljaisuuden viileänkostea valonkajo, ajovuoroja vaihtavien ajajien huudot, L-sedän kuorsaus, palkintojen jako……. Toivottavasti menee tuon ajatusmallin mukaisesti, ettei vaan sataisi koko ajan ihan mahdottomasti!

Mietiskelee Kimmo L