Olipas kauhiasti kuskeja, suurimmalla osalla jopa pyörä mukana. Kolmesta ryhmästä minulle lankesi meediotasoinen ryhmä.

Oli sen verran kevättä rinnoissa, että lähdettiin keskiketterälle kukkaislenkille Kallen, Petrin, Rikun ja Raimon kanssa. Hetikohta piti hypätä jarrulle kun nopeat hidastelivat edessä. Selviteltiin tilanne ja jatkettiin kaupungin puoleista reunaa Gigantille, paloaseman takaa, pikku lenkki Tynninharjulla vähemmän ajettuja polkuja, sairaalan kulmalta Kolmen vuodenajan oikaisu (aka Nokkospuskapolku), Laakerinpesu (huippukunnossa, kuka lie touhunnut  ), mastolla Joulupukki ylös ja Majapolku alas, Haukkavuoren alta, Valkovuokkometsää ristiin rastiin, vesitorni, harjua, Maksjoen juurihoito, Tynninharju, hiekkakuoppa, Tanhuhovi, I-alikulku, yllättävän hyppyrin polku nuotiopaikan vieressä, halli.

Havaintoja: Vetäjä näköjään eksyy parin kymmenen metrin matkalla, jos yrittää puhua ajaessa. Laakerinpesun kalliolla liikkui huhua OTB:stä, mutta ei voida todistaa kun kukaan ei nähnyt. Huhupuheiden jälkeen oli jotain tangon säätöä, kun joko tanko tai kuski oli mennyt jostain syystä vinoon. Ja sitten ne mitä mentiin katsomaan, eivät seisseetkään terhakkaana näin pilvisen vilakkana päivänä vaan sillai puoliveltosti, mutta paljon niitä oli, todella paljon.

Vaikka oltiin hallilla paria aikayksikköä vaille kahdeksan, oli melkein kaikki jo ehtineet lähteä kohti kotipesiään.

Peruslenkkeilijät, Raija, Leena, Mösjöö, Reijo, Okko, Sami aka Lupaava Polku aka Kisakuski aka Stemminmyyjä (you name it)  ja allekirjuuttanut siis 8kpl. Gigantti, PP-auto, kaasulinja sairaalan taakse, moottoritie ja sieltä Haukkavuoren alle, radan pohja, valkovuokkometsä, UKK-puisto, Peikkometsä, Lammentie, Haukkavuori, Saarnimetsäntie, Tanhuhovi, Raviradan aitaa ylös, Harjua 1. alikulku, harjun reunaa uimahallin taakse ja jäähallille. Virkkalassa en saanut ajaa Pähkinäniemeen asti. 19.40 hallilla ja sen verran viileätä että porukka ei jäänyt spekuloimaan vaan lähti kotiin![size=9][/size]

12 jees.

Ei ehdi 12.
Mikko ja co voi sitten lähteä mun kanssa uudelle lenkille kolmen jälkeen   

Kyllä otti voimille,  Ähvän ylipuhuminen Opukseen vaati todellista eforttia. Siksipä pitikin melkein kahden tunnin päikkärit nykäistä kotona.

Lenkki oli kyllä oiva. Luulin että mulla oli vaan näreihottumaa käsivarsissa,  väärin luultu. Nehän onkin palaneet 

Kello 1800 hidashelppomaisemaryhmä oli jo kadonnut horisonttiin. Puolilöysä tekninen oli suuntaamassa Talmolle koska  A-metsä pelotti. Juhana Espoosta kurvasi parkkiin pyörä katolla, löimme bromsit kiinni ja odottelimme hetken, nopeasti oli Juhanakin pyörän selässä ja joukon jatkona.

Ajelimme harjun rinnettä alas, Enics. Sitten huomattiin että juna oli mennyt just, jäljet näkyi vielä. Joku sähköapupyöräkuski heittäytyikin nopeasti kuulostelemaan junanjälkeä, josko ääni kuuluisi vielä. Kuulostelun jälkeen jatkettiin Kanttarelli-P, Ruohonleikkuri, Raunio-, Lumikenkä- ja Veturipolku. Veturihakkuulla suokohta oli tositosivetelä, osa kuskeista kiersikin latupohjan kautta. Ketjunkatkaisijalla havaitsin että Mikko puuttuu, en tiedä vajosiko suohon vai mitä. Yhdeksän kuskia jatkoi perässäni, ei sitä enää muista ketä kaikkia olikaan.

Bäcksintien ylityksessä veturia hapotti vaikka ajettiin niin hiljaa, että hiljempaa olisi menty takaperin, onkohan ylikunto vai dieseli. Kylkiluukallion nousu ei kutsunut, mentiin Yritysportaille, Näköalakalliolle. Kloppidropille, jossa havaitsin tulleeni vanhaksi enkä uskaltanut. Nuotiokalliolle. Pikkarit ja Linnunlaulun ohi Rottikselle. Majantien kautta G-hakkuun ylitykseen, latupohjaa  ja oikaisu Satumetsän eläimiin, josta polkua radan vierelle. Junan jälkien yli ja päiväkodin takaa harjulle. Lenkki meni suunnilleen saman verran pitkäksi kuin lähtö viivästyi.

Lenkin jälkeen harjulla joku pitkätukka Mustion-Karjaan suunnilta, Kanjonikuski Mäntynummesta ja yksi kahjo Nummelasta vertailivat kenellä sojottaa jyrkemmin etuviistoon, kenellä loivemmin. Sivullekirjuuttanut toimi tuomarina 
Dudemies näytti meille miten nopeasti varsi nousee. Nousi kuin rasvattu salami.

Kiitos ja kumarrus.

edestakas sinkoilusta innostuneena jotku korppikotkatkin pyöri taivaalla ja odotti että kuollaan, aavisti vissiin että ollaan eksyksissä ja kuollaan sinne metsään jotta pääsevät syömään meijät pois  noh olihan joku kuullut huhun että joku olis ehkä nähny mikon ajaneen sielä joskus ni olihan sielä polku oltava ja löytyhän sieltä polkua