Aika  ja paikka lienee sama,  osallistujien määrä saattaa olla niinkuin sääennustekin,  epävarma.

Viime hetken rengastakaisku esti lähdön. Seuraavaksi ulkorenkaan paikkausta ja uusi tubelessasennus. Ei enää koskaan muita kuin sivuilta vahvistettuja ulkorenkaita masturiin.

mää aattelin että ei sinne ketään tuu ku kaikilla kuiteskin kauhee kapula ni lähin kiusaamaan itteäni kumipuku pyörällä siuntioon vesisateessa. missä päin se polku 2018 sijaitsee ni jos eksyy huudeille ni voi kattella näkyykö karmeeta karmiinia puskassa

ismo wrote on 24.06.2017 at 16:40:58:



Nummentien motariliittymästä kohti vesitornia. Kivikorien jälkeen kun lasketaan  notkelmaan ja polku alkaa taas loivasti nousta niin polun vieressä oikealla on noin parimetrinen kataja. Katajan kohdalta haarautuu vasemmalle,  kun polun pään löytää niin se on kyllä ihan selkeä vaikka onkin kapea.

Tänään oli tarjolla helppoa ja kevyttä A-metsää. Ei kelvannut, suunnattiin kohti Lempolaa, Sami, Henri, Mikko ja Kortsu. Ja tietysti minä.

Harjua Nummentien liikennevaloihin, motariliittymästä ylös, Garminpolkua. Samiin iski Garminkuume ja väkisin olisi pitänyt sitä etsiä polunvarresta kun erehdyin lupaamaan että löytäjä saa pitää. Saatiin kuitenkin Samikin jatkamaan lenkkiä, lopulta. Juuri ennen Saukkolantien ylitystä tuli viisisylinterisen etukiekkoon naarmu ja sitähän piti syöksyä salamana tarkastelemaan, ei sattunut, ei. Litku-Timo tuli vastaan, eikä muistanut että oli keskiviikko, ei kelvannut seura kun kuuli mihin ollaan menossa.

Bunkerhillin kautta Lempolankalliolle zoomailemaan pellolla olevia ruohonleikkureita. Varoittelin Henriä gapistä, sitähän pitikin sitten tarkastella oikein lähempää. Jatkettiin Laukkamäelle ja motarileikkauksen kallioille. Henri lähti palautusunille Routiolle ja me Ampukalliolle. Pahasti meinaa Ampukallion takalenkki kasvaa umpeen 

Kyyti oli liian kylmää ja Kortsu-Villeä alkoi uuvuttaa, pyöriteltiin hitaasti kohti hallia. Sen verran kuitenkin vielä urheiltiin että ajettiin liikenneympyröiden välistä tien ali ja suoraan ylös Lempolan oravabaariin. Ratapihantien aidanviertä, Aplicon takaa, muuntoasemalta kohti hallia. Muutama minuutti oltiin etuajassa. Ähvä yritti jekuttaa, ei Jekuttanut kuitenkaan Opuksessa kun käytiin  palauttavalla urheilujuomalla.

Kiitos ja anteeksi reippaahko vauhti.

Enhän se suinkaan minä ollut, jolta hermo meni. Rohkeus meni pysyä mukana siinä pelossa, että kävelyllä oleva naapuri näkee ja alkaa kyselemään, että mikä mekkala se oli? Noin hauskaako se teidän maastopyöräily onkin? Ei minulta mitään anteeksi pyydettävää, paremminkin koko vedettävältä ryhmältä.

Kyllä huomaa kun tekninen polkumaasto jäänyt hieman vähemmälle parin viikon aikana ja enempi xc-tyylistä ajoa tullut tehtyä enskakisojen jälkeen niin olin ihan uuvuksissa lenkillä ja lenkin jälkeen myös. Kiitos Pudottaja-Pekalle reittivalinnasta. Mukavaa vaihtelua.