Kiitos seurasta ja raportista, mulla oli eilen vähän kiirus  
Kielsin Joonaa ajamasta Nummentien laskua, mutta ei nuo nuoret mitn tottele   Kyllä oli kevyen näköistä juniorin ajo

Aikaisemminkin on ollut puhetta juniorikuskien ajoista ja meidän vastuusta. Jos jotain sattuu, niin saattaa "seuralle", vetäjälle ja muillekin mukana oleville aikuisille tulla ikävyyksiä. Tästä taitaa olla esimerkkejä muista lajeista.
Junnukuskeilla pitäisi olla joku aikuinen mukana, joka ottaa vastuun tämän ajosta. Paras tietysti olisi, jos junnun oma iskä tai äiti olisi mukana.

Jovain. Ei tarvinnut käydä suihkussa lenkin jälkeen kun sateli sen verran Pyörä piti vain pestä.

Tuossa reitin tynkää:

http://www.sports-tracker.com/#/workout/janijohansen/7l8odaqe1a37hhg9

Keskiviikkona 17.7 taas paljon väkeä lähdössä ajamaan. Taisi kuitenkin muodostua vain kaksi porukkaa. Alpolla oli kuulemma 15 perässä. F:llä taisi olla 10. En edes yritä muistaa nimiä kun ajelin siellä perässä pölyssä Kimin ja Jonnan kanssa.
Jo golfpurulla sai yksi pikku kaveri tarpeekseen. Noutajat soitettiin Hagelbergin montun mäkeen. !
Tuossa kohtaa F oli vetänyt yli 16 keskarilla. Ihmeteltiin siellä pölyssä että kauanko jaksaa tuota vauhtia. Tuo jäi näkemättä.
F ajoi Talmun päällä haluamansa risteyksen ohi. Tuossa hässäkässä meikä osui keulille. Polun kapeuden vuoksi piti ajella keulilla jonkun matkaa. Siinä takanani ajaessaan F osui s..tan..n tai ainakin sellaisen sanan HUUTO sieltä TUKEVASTI kajahti kuuluville.
Muu porukka valui kalliolle. Hiukan muiden jälkeen saapui F joka tarkasteli kypäräänsä ja siirsi vetovuoron ja tämän kirjoittamisen allekirjuuttaneelle. F palasi Palomino-miehen kanssa suoraan tietä pitkin Hallille. Muut minun perässä Talmulta golfpurun kautta ja Gunnarlan asuntoalueen muuntajan vierestä ylös harjulle.
Keskinopeudet ym jäi koneeseen.
Allekirjuuttanut kaatui vetohommissa, aiheutti lieviä henkisiä pettymyksiä. Palomino-mies löysi, läheltä katsoen, ilmeisesti pitkään kasvuston alle piiloutuneen kiven. Ville tutki lähemmin ojan pohjaa. Jonna kaatoi Cuben ja onnistui katkaisemaan uuden mittaritelineensä.
Kimi valitteli...hmmm..kysykää Kimiltä!  
Yksi polku sai uuden nimen!
   

Alpon vetämällä "medium"lenkillä Äijäkallio moottoritien pohjoispuolella oli uusi kokemus. Oma trackerini sanoi 19,4 km keskinopeudella 12,3 km/h, mutta haitariliikettä tosiaan oli, kun itsekin kompuroin vähän väliä ...
Hieno lenkki!

Quote:

Ei ole ennen tarvinnut lopettaa suun soittoa ekaan kertaan?? Kai vielä toisen kerran voi asiasta mainita?  


Quote:

Tämä on erittäin hyvä kielikuva isossa ryhmässä ajamisesta! Ehkä paras jonka olen kuullut!  
Meillä ei eilen ollut noin iso ryhmä. Mutta Jonna innoissaan uudesta pyörästä suditteli siinä Kimin ja minun edessä. Koita siinä sitten suu täynnä hiekkaa viritellä vitsin poikasia jotta ähvän lenkistä saisi jotenkin miellyttävän.

fjalle wrote on 18.07.2013 at 15:27:05:

Tuossa lauseen pätkässä ei ollut muuten yhtään sanaa joka olisi ollut totta, ehkä tuo otb, mutta pyörä oli kuvauksien mukaan puuta vasten niin ettei ainakaan suoraan tangon yli voinut lentää!
Miten ähvä osaakin.
F:hän on kyllä opettaja, joten...  

Lupauduin vetämään kauden ensimmäisen medium-tasoisen (tarkoitti sitä, että minä ajoin täysillä) lenkin. Alittaessani 25:n Myyrintietä pitkin katsahdin taakseni ja letka näytti ulottuvan horisonttiin, se jatkui ja jatkui. Paineet kasvoivat. 15 kappaletta medium-lenkkiä odottavaa seurasi minua! En yritäkään luetella nimiä.

Reitti seurasi Metsolankadun ja 25:n välisiä polkuja koukkaillen muuntaja-asemalle, josta Gruotilantien ylitys ja pahin (tai paras) nousu armahtean Aplicon pihan kautta Ratakatua seuraten ja rata alittaen Suitiantien kohdalta. Radan vartta seuraavaa polkua (pakollinen katusiirtymä välissä) Lohjan asemalle. Munkkaantien yli Kankurintie päähän ja heinikkoista viidakkoapolkua myöten Immulantien ja radan risteykseen. Pieni kallionousu matkalla Mantynummen koulun vieritse Lehmijärventielle, kevyen liikenteen väylää moottoritielle vievän tien alitse, sieltä löytyvät pikkukalliot kikkaillen Saukkolantien yli Lempolantien kohdalta. Agility-rata-alue länsipuolen polkuja hyödyntäen kiertäen takaisin Saukkolantien varteen ja siirtymä Saukkolantietä pitkin moottoritien ylitse Luomantielle. Siitä sähkölinjalle. Sitä seuraten valmisteleva nousu kohti lämmittelevää siirtymävaihetta seuraavaa maitohappotiristystä. Äijämäen nousu. Mäen juurella innokkaimmat hihkuen painoivat ohitseni selättämään nousua. Minä odotin, että koko ryhmä oli mennyt ohitseni ja jälkipään valvojan varmistin, että kaikki tulivat ylös. Muutaman minuutin päästä henkeä haukkoen sain puhekykyni takaisin ja kerroin ryhmälle, että täällä ei ole mitään ja pakko mennä takaisin samaa reittiä. Lasku on muuten melkoisen mukava.

Coctailin lämmittely- ja maitohappovaihe olivat takana. Palasimme Luomantielle osin metsäkoneuraa pitkin (ihan oikeaa polkuakin oli pätkä). Siirtymä Saukkolantien reunaa takaisin Agility-radan kulmalle ja coctailin tekninen osuus oli edessä. Hevostalleja kohti menevää hiekkauraa pieni matka seuraten ja siitä kohti Lempolan kallioita, osin teknistä polkua pitkin.

Huipulla pysäytin ryhmän tarkoituksenani varoitella laskun teknisyydestä ja mahdollisista riskeistä. Olihan osa ryhmästä ensimmäistä kertaa kyseisellä paikalla. Edellisenä iltana olin käynyt verestämässä muistoja ja etsinyt kaksi vaihtoehtoista laskureittia. Toinen niistä hieman riskittömämpi ja helpompi, toinen jopa karun pelottava, mutta kuitenkin taidolla ja kokemuksella laskettavissa. No, enhän minä suutani ennättänyt avata, kun malttamattomat, selittelyihin jo kyllästyneet (tai kuurot)  paukauttivat kyselemättä sen haastavamman vaihtoehdon vaivattoman näköisesti alas. Mitäs siinä muuta, kuin suu kiinni, pyörä alle ja minäkin ensimmäistä kertaa eläissäni laskin sydän läpättäen sen reittivaihtoehdon alas. Pari kävelijää, jotka eivät meitä mitenkään ylhäällä noteeranneet, vain vähän nenän vartta pitkin tuhahdellen kävelivät ohi, pysähtyivätkin hurjaa laskua suu auki katsomaan ja kuulin toisen mutisevan, että hän ei ainakaan tuosta laskisi.

Viimeinen vaihe olikin sitten palauttava kruisailu harjun alapolkua seuraten, Suitiantien ja Nummentien kohdalta vielä harjulle ylös nousten ja harjun reunaa seuraten takaisin lähtöpaikalle. Kiitos osallistuneille.

Muuten, juuri tajusin, että legendaarisella Scotilla aloitin maastopyöräharrastuksen 1993. 1994 kuvioon tuli myöskin legendaarinen KONA AA. Tulee siis 20 vuotta täyteen. Pitäisikö juhlistaa?

Ensinnäkin kiitokset Alpolle mukavasta lenkistä!  .... Asiasta kukkaruukkuun, olisiko joskus mahdollista, että joku lähtisi vetämään gravity-painotteisen lenkin ja näyttäisi Lohjan parhaat laskumestat? Normilenkin lisäksi voitaisiin siis kokeilla parhaat laskukohdat uudelleen. Ylöspäin siinäkin pitää mennä,  vaikka sitten pyörää työntämällä  Tai vaihtoehtoisesti varjolenkkikin käy:)