40 km Italian aurinkoa (30 astetta), josta 2 km tasaista ja 3 m (siis metriä - ei kilometriä) muuta kuin asvalttia. Mäki ylös - mäki alas jarrut melkein hehkuen. Ja hullut suomalaiset löysivät kunnon mäen: 15% - 2km - nousua 300m. Tarkempi reitti http://www.sports-tracker.com/#/workout/rmattila/8dem0n9hbk09rrrd ja muuta matkasta http://satavuottamatkassa.blogspot.it/. Hauskaa on - ainakin nuo alamäkiserpentiinit.

Lähdin tänään itsekseni lenkille tarkoituksena ajaa Virkkalasta Talmonmäelle, kiertää siellä ja takaisin Virkkalaan. Ukkonen sotki suunnitelmat juuri Talmon kohdalla ja katsoin turvallisimmaksi ajaa G-Majan kautta takaisin. Jo ennen ukkostakin oli liukasta.

Niille, ketkä Virkkalasta Pururadan kautta lenkille aikovat, niin Puutarhan jälkeinen sähkölinja, jota myös mutarännniksi sanotaan, on myllätty parin viime viikon aikana mönkijöillä. Hyvää siinä on se, että reitti on raivaantunut. Huonoa taas se, että linjan alimman kohdan ojan ylitykseen viritetyt kaksi lavaa ovat palasina. Ajattelin varoittaa, ettei kukaan muu koita ajaa täysillä yli. Tulee pientä lisäpuuhaa...  

La 25.8 Vuokatti MTB 68km, nousumetrejä reilu 1600. Aikaa meni 6h4min ja viimeisenä, muttei keskeyttäneenä, maalissa. Oli raskas, monipuolinen rata. Ei siirtymiä, täyttä maastopyöräilyä joka kilometri. Keskeyttäneiden määrää en tarkalleen tiedä, mutta maaliin tuli 54 kuskia ja ilmoittautuneita oli 73 (68km miehet).

Oli helposti ajettavaa latupohjaa, teknisiä nousuja ja laskuja (jyrkkiäkin), pitkospuita. Ja mäkiä, voi veljet, oli reidet maitohapoilla. Pujottelurinnekin kaksi kertaa ylös (kaksi kierrosta).

Yksi alamäki päättyi pitkospuihin, joiden alun huomasin viime tingassa. Niille kuitenkin jonkin verran jarruttaen tähtäsin, sillä muuten vastassa oli heinikko, jonka sisään ei nähnyt. Muita kuskeja ei ollut sillä hetkellä edessä antamssa ajolinjasta vinkkiä. Osuinhan minä pitkospuille, mutta keula putosi vasemmalta reunalta alas samalla, kun yritin oikealle kaartaa pysyäkseni niiden päällä. Sitten olikin olo kuin curling-keilalla, kun kylki edellä luistin heinikossa ennättäen odottaa äkkipysäystä johonkin kantoon tai kiveen. Onneksi heinikko jatkui tasaisena ja selvisin säikähdyksellä. Takajarrulevy niitti henikkoa, niin että se piti putsata ennen jatkamista. Pari seuraavaa kilsaa meni mahtavassa adrenaliinihumalassa. Sitten taas maitohapot palauttivat todellisuuteen.

Voitte arvata oliko kiusaus lopettaa ekan kierroksen jälkeen ja ajaa maaliin 38 km ajaneena, mutta suvun kunnia vaati jatkamaan ja kipuamaan pujottelurinne toistamiseen ylös. Siitä se sitten toinenkin kierros lähti eikä varsinaista simahtamista tapahtunut. Vauhdin pitoon eivät vain voimat riittäneet. Ensimmäinen sisäreiden ramppi tuli onneksi vasta viimeisessä nousussa eikä sekään pysäyttänyt matkantekoa.

Suosittelen ehdottomasti osallistumaan vuoden päästä suuremmalla kuin yhden osallistujan joukkueella Lohjan MTB:stä.    

Kävin naksuttelemassa Kivimäen maisemissa. Elikkäs tuolla http://kansalaisen.karttapaikka.fi/linkki?scale=40000&text=Kivim%C3%A4en+ratioma...
On kyllä just nimensä mukainen paikka, hienoja ajettavia kallioita ja sellaisia jostain lohjenneita litteitä kiviä. Suunnistajien polkuja ja kallioita yhdistelemällä tosi hienoa ajettavaa, teknistä pätkää ja droppivalikoimassa löytyy. Rymysin puolisentoista tuntia ja 9 km. Alue mastosta lounaaseen on hakattu joitakin vuosia sitten, nyt alkaa kasvaa umpeen joten viimeiset hetket ajamalla saada polkuja.

Plussat: Mahtava tekninen ja kallioinen maasto, yli kaksi kertaa Talmonmäen kokoinen alue joka on kuitenkin teiden ympäröimä joten pahasti ei pysty eksymään, masto on hyvä kiintopiste, tosi isoja ja makoisia mustikoita.
Miinukset: Mastolta itään kalliot tosi liukkaita joten kannattaa pysytellä kaukana jyrkänteiden reunoilta , syrjäisen sijainnin vuoksi tuonne on mentävä autolla, muuten tulee ylipitkä lenkki

Jos ens viikonloppuna on hyvä keli niin voisin lähteä eksy(ttä)mään. Tänään suunnistin auringon ja maston mukaan, pilvisellä ollaan hukassa

Mukana, kalliobaana kuulostaa aina hyvältä 

Mukana